Fysioterapiaa ja palliatiivinen hoito

Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan parantumattomasta sairaudesta kärsivän potilaan ja tämän läheisten kokonaisvaltaista hoitoa, jonka tarkoituksena on lieventää oireita ja parantaa elämänlaatua. Palliatiivinen hoito saattaa kestää jopa vuosia, riippuen potilaan sairaudesta, ennusteesta ja omista elintavoista. Saattohoidolla tarkoitetaan viimeistä hoitojaksoa, jolloin potilaan tilanteeseen peilaten kuolema on odotettavissa lähipäivinä tai -viikkoina. Saattohoito onkin usein palliatiivisen hoidon viimeinen hoitojakso. Viimeisten viikkojen aikana hoidossa pyritään keskittymään kivun lievitykseen, sosiaalisiin, fyysisiin ja hengellisiin tarpeisiin.

Miksi fysioterapiaa?

Oman toimintakyvyn säilyttäminen mahdollisimman pitkään on tärkeää oman arvokkuuden kannalta, mutta myös hoidon sujuvuuden kannalta. Itsenäinen liikkuminen tai mahdollisuus auttaa hoitohenkilökuntaa/omaisia sujuvoittavat hoitoa ja samalla vapauttavat resursseja muuhun työhön.

Fysioterapialla pystytään usein vaikuttamaan tehokkaastikin potilaan toimintakykyyn ja tämän kautta elämänlaatuun. Palliatiivisen hoidon aikana potilaiden isoimmat ongelmat ovat tutkitusti kipu, riippuvuus muista ihmisistä ja kävelyn vaikeus. Näiden lisäksi esiin nousevat hengenahdistus, sekä psykologiset ongelmat kuten masennus. Fysioterapian keinoin edellä mainittuihin ongelmiin pystytään vaikuttamaan usein jopa hyvin tehokkaasti.

Fysioterapeuttiset menetelmät

Kivunlievitys:

  • Manuaalinen käsittely
    • Lihasten ja sidekudosrakenteiden hieronta auttaa helpottamaan kipua. Mobilisoinnilla, passiivisilla liikkeillä ja venyttelyillä on myös todettu olevan paljon hyötyä kivunlievityksessä.
  • Kylmä-, kuuma- ja sähköhoidot
  • Asentohoito
    • Hoidolla pyritään estämään makuuhaavat ja nivellaajuuksien normaalit arvot.

Hengitysharjoitukset:

  • Hengitystekniikka
    • Oikea tekniikka kehittää hengityslihaksia, auttaa limaneritykseen ja rentouttaa hengityslihaksia.
  • Apuvälineet
    • Hengityksen apuvälineitä löytyy lääkkeellisistä ei-lääkkeellisiin. Tunnetuin fysioterapiassa käytetyistä apuvälineistä lienee puhalluspullo, joka onkin hyvin tehokas väline hengityslihasten kehittämiseen ja limanirrotukseen.

Fyysinen toimintakyky:

  • Lihasvoima- ja nivelliikkuvuusharjoittelu
    • On sanomattakin selvää, että lihasvoimat ja nivelliikkuvuus vaikuttavat suoraan yksilön kykyyn liikkua. Lihasvoimaharjoittelua voidaan suorittaa yksilön omassa kodissa, ulkona tai kuntosaliympäristössä. Voimaharjoittelussa keskitytään yksilöllisiin ongelmakohteisiin tai haasteisiin. Nivelliikkuvuuden osalta harjoittelu on usein aktiivisia ja passiivisia venytyksiä, sekä lihasaktivaatioharjoitteita.
  •  Kävelyharjoittelu ja aerobinen harjoittelu
    • Oman itsenäisyyden ja vapauden tunteen kannalta on tärkeää pitää kävelykykyä mahdollisimman pitkään aktiivisena. Erilaiset kävelyharjoitteet kuuluvat fysioterapeutin työkaluihin. Kävelyä tuetaan myös monilla apuvälineillä, kuten kävelykepeillä ja rollaattorilla. Apuvälineitä käytettäessä fysioterapeutin roolina on käytön opetus, joka on usein hyvin tärkeä vaihe apuvälineen käyttöönotossa. Aerobista kuntoa pystytään pitämään helpoimmin yllä kävelyharjotteilla. Jos kävely ei enää onnistu, on mahdollista ylläpitää ja kehittää aerobista kuntoa myös muilla keinoilla, kuten motomedillä polkemalla.

  • Siirtymiset ja apuvälineet
    •  Fysioterapeutin rooli apuvälinehankinnoissa on suuri. Fysioterapeutti arvioi apuvälineen tarpeen yksilöllisesti, jotta potilas saa sopivimman avun välineestä, mutta joutuu kuitenkin itse aktiivisesti toimimaan. Apuvälineen käytön opastus ja sovitus ovat myös fysioterapeutin vastuulla. Siirtymiset pyritään tekemään mahdollisimman itsenäisesti, vaikka siirtymisiin tarvittaisiin apuvälinettä. Fysioterapeutin on tärkeää opastaa potilaan lisäksi myös omaisia ja mahdollisia hoitohenkilökuntaan kuuluvia henkilöitä siirtymisten avustamisessa.

Psykologinen tuki:

  • Fysioterapeutti on usein paljon muutakin kuin fyysisten ominaisuuksien harjoittaja. Palliatiivisessa hoidossa oleva potilas kertoo usein elämästään, huolista, peloista ja tunteistaan fysioterapeutille varsinkin kun he ovat saaneet luotua hieman yhteyttä. Tällöin fysioterapeutin on tärkeää muistaa katsoa potilasta kokonaisuutena. Vaikka tämä ei ole fysioterapeutin ydinosaamista on se välttämätön osa fysioterapeutin työtä. Hyvä fysioterapeutti kohtaa potilaan yksilönä ja tutustuu häneen. Näin terapia voidaan toteuttaa jonkun yksilöllisesti tärkeän, kuten jokin harrastuksen kautta. Välillä myös kuunteleminen, ajan antaminen ja ymmärtäminen ovat psykologisesti riittäviä keinoja.

Mistä tiedän milloin fysioterapia on tarpeellista?

Fysioterapian aloitus on palliatiivisen hoidon yhteydessä usein omaisten päätös. Omaiset voivat kysyä hoitavalta lääkäriltä suositusta fysioterapian aloittamiseksi tai jos potilaan tilassa on edellä mainittuja ongelmia/oireita, niin konsultaatiota voi kysyä myös suoraan fysioterapeutilta. Tärkein kysymys fysioterapian aloittamiselle on, että pystyykö fysioterapialla parantamaan henkilön elämänlaatua?

Kuinka voimme olla avuksi

Ota yhteyttä